Työhaastattelussa

Torstaina minulle soitettiin ja kutsuttiin työhaastatteluun. Kyllä sitä näköjään saa kymmeniä työpaikkahakemuksia täyttää ja lähetellä, ennenkuin edes tärppäätämän verran. Mutta kaikista eniten minua on kuitenkin ihmetyttänyt,että minkä ihmeen vuoksi monet työnantajat lupaavat ottaa yhteyttä pääsi työhaastatteluun tai sitten ei, mutta kuitenkaan ei kuulu sitä viestiä "kiitos mieleenkiinnosta......". Tiedän, että takuu varmasti on monia paikkoja, johon tulee satoja hakemuksia,ettei todellakaan pystytä vastaamaan jokaiselle. Mutta juuri sen takia ei pitäisi luvata mitään tuollaista. Tuollaisen pienen lupauksen pettäminen kyllä kertoo jo kyseisestä työnantajasta aika kiitettävästi. Kyllä se murentaa kyseisen työnantajan uskottavuutta,vaikkei se kovin nopeasti näy ja kuulu.
Palataan siis asiaan..... Torstaina tuli sitten hieman kiireen tuntua. Ei muuten olisi kiirettä tullut, mutta haastatteluun kutsu soitettiin torstaina kello 13 ja perjantaina kello kymmenen minun piti olla Helsingissä työhaastattelussa. Ja ennen lähtöä piti käydä työvoimatoimistosta hakemassa liikkuvuusavustuksen kaavake, ostamassa junalippu makuupaikkoineen sekä pakata tarpeellisimmat tavarat mukaan.
Kaiken tämän tohinan välissä soitin parille melko hyvälle tuttavalle, että voisinko mennä heille pariksi yöksi hätämajoitukseen. Minun mielestä se on kauheaa matka-ajan tuhlausta, jos olisin heti perjantaina lähtenyt takaisin Tornioon. Samalla iskulla on hyvä hoitaa monta asiaa keralla. Pidetään niitä "vähäisiä" sosiaalisia verkostoja ylläsekä samalla voi käydä tyrkyttämässä itseään näihin muutamiin yrityksiin, jotka välittävät vuokratyöntekijöitä. Kyseisistä yrityksistä minulla on erittäin suuret ennakkoluulot, mutta........ Lähes kaikkea täytyy yrittää, jotta löytyisi se kaipaamani työpaikka.

Työhaastattelu minun mielestä meni kohtalaisesti. Ei oikein tullut minkäänlaista kuvaa siitä, että onko mahdollisuuksi päästä töihin vai ei. Itselleni jäi kuitenkin hivenen epävarma olo, että haluaisinko kyseisen työpaikan. Jos sattuu käymää niin, että saan sen työpaikan niin takuuvarmasti otan sen vastaan. Mutta jos ei työpaikkavielä irtoa, niin kohta alkaa iskemään paniikki, että pääsenkö enää koskaa töihin. Täytyy tässä kait alkaa suunnittelemaan sitäkin vaihtoehtoa, että mitä muita vaihtoehtoja minulla on; kuten oman yrityksen perustaminen.

Nyt viikonlopunaikana on tuntunut hyvältä nähdä sellaisia tuttuja, joita ei ole ainakaan vuoteen tavannut. Kaupungillaon nyt tullut parina päivänä käytyä kiertelemässäkauppoja. Ei ole oikeataan yhtää rahaa jota voisin tuhlata. Ne vähäiset rahat, jotka junalippujen oston jälkeen jäi, on sijoitettava tarkasti elämiseen. Siis syömiseen. Seuraava kaksi viikkoa on pärjättävä 30 eurolla. Vaikka ei ole ollut rahaa tuhlailuun, niin on ollut kivaa kierrellä ja katsella laajempaa valikoimaa ja samalla haaveilla mitä kaikkea voisin mennä sitten ostamaan, kun sattuu olemaan varaa.