Karkki tai kepponen

Nyt kun alkaa olemaan pyhäinpäivä jo lopuillaan, niin on pakko saada kertoa koko maailmalle yksi hieman kummallinen juttu.

Jostain kumman syystä eilen kaupassa käydessä tuli mieleen, että tänään tulee kuitenkin naapurin kakarat käymään oven takana kysymässä karkkia tai kepposta. Tiedän entuudestaan hyvin nämä lapset, että he ovat erittäin karkin ja rahan persoja. Se on ollut jo useamman vuoden ajan perinteenä, he tulevat soittamaan ovikelloa pääsiäisenä ja halloweenina.
Kaupassa olessani vähän aikaa mietin, että mitä varasin näitä lapsia varten. Karkkihyllyissä olevia hintoja katellessani, tein toteamuksen, että mandariineja sain huomattavasti halvemmalla kilohinnalla kuin lähes kaikkia karkkeja. Siten tein nopean päätöksen, että ostan niitä mandariineja ja jos lapset tulevat oven taakse, niin he saavat kokea ainakin yllätyksen, kun eivät tule saamaan karkkia tai rahaa. Tiedän sen myös näistä lapsista, että he eivät ole sitrushedelmille allergisia ja he myös syövät melkein kaikki sitrushedelmät.

No, tulihan se hetki jolloin ovikello soi. Kuului se kysymys, että karkki vai kepponen? Kun laitoin lasten koriin muutaman mandariin. Lasten ilmeet oli kyllä näkemisen arvoinen. Olivat hieman yllättyneitä saamastaa "karkista". En ainakaan huomannut, että heidän kasvoilleen olisi ilmaantunut pettymyksen värähdystäkään. Toivottavasti ei sitten kepposta tule jälkikäteen näiden lasten toimesta. Tästä tempauksesta ainakin tulen jossain vaiheessa ensiviikolla kuulemaan. Viimeistään tiistaina, kun on yleinen saunavuoro taloyhtiössämme ja lasten äiti yleensä tulee heti saunavuoron alettua saunaan. Tätä juorua en voi olla kuulematta saunassa, ainoastaan voin siirtää sen kuulemista, jos itse jätän tiistaisen saunavuoron väliin. Kyllä meidän yleisen saunavuoron aika on aina niin paljon kävijöitä, että jokaiselle tulijalle se kerrotaan.


Mutta yksi asia minua kuitenkin risoo näissä parissa perinteisessä juhlassa. Se, että monella on hieman sekaisin mille päivälle sitä kierretään ovelta ovelle.
Pääsiäisenä voi olla paikallisia eroja, mutta pääsiäislauantai, eli lankalauantai on se virpomispäivä. Etelä-Karjalassa, Länsi-Savossa ja sielläpäin on ollut tapana pääsiäisyönä tai -aamua soittaa paimenten soittimia ja kiertää talosta taloon herättämässä ihmisiä. Tarkoituksena kastella vedellä herätettävät ihmiset. Pohjanmaalla on puolestaan pitkänäperjantaina piiskattu lapsia Jeesuksen kärsimyksen vuoksi. Pääsiäiskokotkin ovat kuuluneet perinteeseen, mutta näillä perinteitä ja päiviä ei pitäisi sekoittaa virpomiseen. Ainakin meillä täällä päin näyttää olevan lapsilla tapana kierää palmusunnuntaina tai pääsiäissunnuntaina. Parhaimmat (ja röyhkeimmät käy virpomassa kumpanakin sunnuntaina). Se oikea virpomispäivä on lankalauantai eli pääsiäislauantai. Muistakaa se tämän jälkeen!

Ja tämä Englannista ja muista anglosaksista maista, Yhdsvaltojen kautta, tullut Halloween hapatus. Sitä käydään sitä kepposta tarjoamassa lokakuun viimeisenä päivänä eikä pyhäinpäivänä. Samana päivänä ne voivat olla, kun pyhäinpäivä ei ole aina samana päivämääränä, vaan se voi olla aikaisintaan 31.10., mutta viimeistään 6.11.
Joten pyhäpäivien ja perinteiden osalta pitää näköjään lisätä yleissivistystä. Vai painettaisiinko nämä kaikki tiedot kalentereihin, jotta se yleissivistävä tieto olisi aina kaikkien nähtävillä?
Pitäisiköhän tähän perinteiden sekamelskaan vielä sekoittaa juttua kekri-juhlasta? Se taitaa olla toisen kirjoituksen aihe.

Mutta erilaisista vanhoista perinteistä saa minua sivistää lisääkin. Samoin vanhoista sanonnoista. Jos ei tuonne kommenttikenttään, niin voi lähettää sähköpostia ihan suoraankin: sosiaalisesti.rajoittunut (a)gmail.com.