keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Hyvä ehdotus?

Olen reilut kaksi viikkoa bloggaillut täällä netissä. Ja melkein heti saan huomata, että näitä blogeja käy lukemassa jos jonkinlaisia tallaajia. Sen päätelmän ainakin tein, kun sain sähköpostiini mielenkiintoisen ehdotuksen. Viestissä ehdotettiin, että alkaisin kauppaamaan käytettyjä alushousuja. Niillä on kuulemma kysynyää ja hintaakin niillä kestää olla ihan kiitettävästi. Sähköpostinlähettäjä ainakin oli erittäin kiinnostunut ostamaan minulta käytettyjä alushousuja.

Kieltämättä, en oikein tiedä mitä olisin kyseisestä viestitstä ajatellut. Meinasin sen viestin heti deletoidan, mutta sittenkin päätin säästää sen. Eihän sitä tiedä mitä iloa siitä viestististä vielä tulee olemaan.
Ensin kyllä tuli mieleen, että It´s yäk, miten edes joku kehtaa ehdottaa jotain tuollaista. Mutta melkein samantien tuli mieleen, että on varmaan paljon ihmisiä, joilla on jonkinlainen fetissi ja osa heistä haluaa ruokkia fetissiään. Vaikka näen fetississä humaanisia piirteitä, niin siitä huolimatta en voinut välttyä iljettävän etovaa tunnetta, joka valtasi mielen, kun ajattelin jonkun miehen haistelevan ja hipelöivän alushousujani ruokkien fetissiään.
Yritin miettiä asiaa myös siltä kantilta, että esileikin js seksin (etenkin suuseksin) aikana tulee hipelöityä ja haisteltua erogeenisia alueita. Aktin aikana todennäköisesti kumpikin osapuoli tykkää ja nauttii siitä. Mutta se ei oikein tahdo mennä jakeluun, että miksi ihmeessä fetimismin (=palvonnan, kiinnostuksen ja tyydytyksen) kohteena on vaatekappale.

Noh, ei minun pienten aivojen kaikkia tarvitsekkaan aina ymmärtää. Tämän jälkeen ei varmaan tarvitse yllättyä juuri mistään. Näin on närhen munat!

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Työhaastattelussa

Torstaina minulle soitettiin ja kutsuttiin työhaastatteluun. Kyllä sitä näköjään saa kymmeniä työpaikkahakemuksia täyttää ja lähetellä, ennenkuin edes tärppäätämän verran. Mutta kaikista eniten minua on kuitenkin ihmetyttänyt,että minkä ihmeen vuoksi monet työnantajat lupaavat ottaa yhteyttä pääsi työhaastatteluun tai sitten ei, mutta kuitenkaan ei kuulu sitä viestiä "kiitos mieleenkiinnosta......". Tiedän, että takuu varmasti on monia paikkoja, johon tulee satoja hakemuksia,ettei todellakaan pystytä vastaamaan jokaiselle. Mutta juuri sen takia ei pitäisi luvata mitään tuollaista. Tuollaisen pienen lupauksen pettäminen kyllä kertoo jo kyseisestä työnantajasta aika kiitettävästi. Kyllä se murentaa kyseisen työnantajan uskottavuutta,vaikkei se kovin nopeasti näy ja kuulu.
Palataan siis asiaan..... Torstaina tuli sitten hieman kiireen tuntua. Ei muuten olisi kiirettä tullut, mutta haastatteluun kutsu soitettiin torstaina kello 13 ja perjantaina kello kymmenen minun piti olla Helsingissä työhaastattelussa. Ja ennen lähtöä piti käydä työvoimatoimistosta hakemassa liikkuvuusavustuksen kaavake, ostamassa junalippu makuupaikkoineen sekä pakata tarpeellisimmat tavarat mukaan.
Kaiken tämän tohinan välissä soitin parille melko hyvälle tuttavalle, että voisinko mennä heille pariksi yöksi hätämajoitukseen. Minun mielestä se on kauheaa matka-ajan tuhlausta, jos olisin heti perjantaina lähtenyt takaisin Tornioon. Samalla iskulla on hyvä hoitaa monta asiaa keralla. Pidetään niitä "vähäisiä" sosiaalisia verkostoja ylläsekä samalla voi käydä tyrkyttämässä itseään näihin muutamiin yrityksiin, jotka välittävät vuokratyöntekijöitä. Kyseisistä yrityksistä minulla on erittäin suuret ennakkoluulot, mutta........ Lähes kaikkea täytyy yrittää, jotta löytyisi se kaipaamani työpaikka.

Työhaastattelu minun mielestä meni kohtalaisesti. Ei oikein tullut minkäänlaista kuvaa siitä, että onko mahdollisuuksi päästä töihin vai ei. Itselleni jäi kuitenkin hivenen epävarma olo, että haluaisinko kyseisen työpaikan. Jos sattuu käymää niin, että saan sen työpaikan niin takuuvarmasti otan sen vastaan. Mutta jos ei työpaikkavielä irtoa, niin kohta alkaa iskemään paniikki, että pääsenkö enää koskaa töihin. Täytyy tässä kait alkaa suunnittelemaan sitäkin vaihtoehtoa, että mitä muita vaihtoehtoja minulla on; kuten oman yrityksen perustaminen.

Nyt viikonlopunaikana on tuntunut hyvältä nähdä sellaisia tuttuja, joita ei ole ainakaan vuoteen tavannut. Kaupungillaon nyt tullut parina päivänä käytyä kiertelemässäkauppoja. Ei ole oikeataan yhtää rahaa jota voisin tuhlata. Ne vähäiset rahat, jotka junalippujen oston jälkeen jäi, on sijoitettava tarkasti elämiseen. Siis syömiseen. Seuraava kaksi viikkoa on pärjättävä 30 eurolla. Vaikka ei ole ollut rahaa tuhlailuun, niin on ollut kivaa kierrellä ja katsella laajempaa valikoimaa ja samalla haaveilla mitä kaikkea voisin mennä sitten ostamaan, kun sattuu olemaan varaa.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Rasismiako?

Aloinpahan taas miettimään, että mikä on rasismia ja mikä ei. Tiedän kyllä mitä rasismi tarkoittaa, mutta nykyään erittäin moni asia tulkitaan rasismiksi. Jos joku ei tiedä mitä rasismi on, niin tässä selitys: "Rasismilla eli rotusyrjinnällä tai rotusorrolla tarkoitetaan ideologiaa tai toimintaa, jossa ihmisten ulkonäön, fyysisten piirteiden tai väitetyn rotuluonteen erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua eli syrjintää."

Heti tähän alkuun maininta: En ole rasisti, mutta odotan niin valtaväestön kuin vähemmistöjenkin edustajilta käytöstapoja kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan.

Kävimpähän terveyskeskuksessa hakemassa antibioottikuurin keuhkoputkentulehdukseen. Jouduin useamman minuutin odottamaan ennenkuin pääsin lääkärin vastaanotolle. Odotellessani sain seurata seuraavaa tapahtumaketjua.
Hoitajan pakeille oli pyrkimässä ulkomaalaistaustainen mies. Ennen hänen saapumistaan hoitajan pakeilla oli käynyt henkilö, jolle hoitaja sanoi: "Mene tuonne hetkeksi odottamaan, käyn hakemassa tarvikkeet tuolta." Tässä välissä tämä mies kysyi jotain hoitajalta. Hoitaja sanoi: "Odota, minulla on potilas, jonka asia täytyy hoitaa ensin." Hoitaja poistui labran puolelle. Hetken kuluttua hoitaja palaa takaisin, kylläkin ihan toisesta suunnasta kuin mihin oli poistunut. Taas tämä tummahipiäinen mies pyrki taas tämän hoitajan kannoilla hoitajanhuoneeseen. Hoitaja sanoi asiallisesti: "On edelleen potilasasia ja -toimenpide kesken. Odota vielä." Sen jälkeen mies alkoi sättimään melko kova äänisesti. Syytti hoitajaa rasistiksi ja epäili hoitajan osaamista. Hoitaja yritti välillä kertoa, että hännellä on juuri nyt toinen potilas, jonka asiat on hoidettava ensin. Vasta sen jälkeen hän voi keskustella tämän kyseisen miehen kanssa. Hoitaja pysyi kokoajan rauhallisena, vaikka mies vähän väliä korotti ääntään. Kaikesta selityksistä huolimatta mies syytti hoitajaa ulkomaalaistaustaisen syrjimisestä. Vielä jonkin aikaa mesottuaan mies poistui paikalta.

Meitä oli muutama, jotka jutteli asiasta heti tapahtuman jälkeen. Meistä kukaan ei ymmärtänyt, miten se voi olla ulkomaalaistaustaisen henkilön syrjintää, kun pyytää odottamaan, että saa edellisen kävijän asian hoidettua. Oli potilaana kuka tahansa, niin ei seuraavalla ole oikeutta ängetä samaan huoneeseen ja keskeyttää mahdollista hoitotoimenpidettä. Sen verran täytyy olla kunnioitusta toisen yksityisyyttä kohtaan. Jos ei kunnolla ymmärrä puhuttavaa kieltä, niin on sitten tultava tulkin tai tukihenkilön kanssa hoitamaan asiaansa. Eikä silloin pidä alkaa syyttämään rasistiksi, jos ei ymmärrä kaikkea puhuttua. Tultiin vähän kyynisesti siihen johtopäätökseen, jos ei halua tulla syytetyksi ulkomaalaistaustaisen syrjinnästä, niin sitten on otettava heidät valtaväestön ohi. Mutta silloinkin alkaa syrjimään toista ihmisryhmää. Kuinka suuren älämölön siitä saa aikaiseksi?

Niin, että ennenkuin alkaa syyttämään (turhaan) ketään rasismista, niin pitää miettiä omaa käytöstä. Sanonta: kohtele muita kuten tahdot muiden kohtelevan sinua, pitää todellakin paikkaansa. Jos vähemmistön edustaja on epäluuloinen ja epäilevä valtaväestön edustajaa kohtaa, ei ole siis mikään ihme, että vähemmistön edustaja voi saada vastaansa samalaista epäluuloista kohtelua. Tästäkin löytyy paljon poikkeuksia.
Kaikesta huolimatta lyhesti: Käytöstavat on otettava käyttöön. Jos ei peruskäytöstapoja edes osaa, niin voin kyllä tulla opettamaan.

lauantai 8. marraskuuta 2008

Varoittava esimerkki!



Oman auton ja julkisen liikenteen puuttuminen voi viedä työnhakijalta työttömyysturvan. Vakuutusoikeus käsittelee vuosittain parikymmentä juttua, jossa työntekijä on kieltäytynyt työpaikasta mahdottomien kulkuyhteyksien vuoksi.

Kaakkoissuomalainen mies irtisanoutui työstään A-klinikan yövalvojana. Työttömyyskassan mukaan irtisanoutumiselle ei ollut syytä, joten mies jätettiin kolmeksi kuukaudeksi ilman työttömyyskorvauksia. Mies itse vetosi kulkuvaikeuksiin. Matkaa työpaikalle oli 65 kilometriä, eikä sinne päässyt julkisilla kulkuvälineillä. Työaikojen takia kimppakyytikin oli mahdoton.

Vakuutusoikeuden mielestä kulkuvaikeudet eivät olleet riittävä syy erota töistä. Mies ei ole ainoa kulkuyhteyksien kanssa kamppaileva. Vakuutusoikeuden päätöksien joukosta löytyy paljon kohtalotovereita.

Esimerkiksi itäsuomalaiselle naiselle tarjottiin työtä kirpputorilta neljäksi tunniksi päivässä. Nainen ei halunnut ottaa vastaan paikkaa, sillä bussit kulkivat harvoin. Nainen olisi päässyt miehensä kyydissä töihin, mutta odotteluaikaa olisi tullut paljon, mies kun oli kokopäivätöissä. Vakuutusoikeuden mukaan kulkuvaikeuksiin vetoamalla nainen osoitti, ettei hän ole lainkaan työmarkkinoiden käytettävissä. Siten hänelle ei kuulu minkäänlaisia työttömyysavustuksia.

Nelosen uutiset kävi läpi vakuutusoikeuden työttömyysturvaa koskevat päätökset noin puolen vuoden ajalta. Suhtautuminen kulkuvaikeuksiin on pysynyt tiukkana: Työssäkäyntialueellaan jokainen joutuu itse järjestämään työmatkansa. Alueet määrittelee työministeriö. Esimerkiksi helsinkiläisten työssäkäyntialueeseen kuuluu kaikkiaan 23 kuntaa.

Vakuutusoikeuden päätökset luettavissa täältä pdf-tiedostona.

Lataa Adobe Reader, jos yllä oleva tiedosto ei aukea."

Nuita vakuutuoikeuden tekemiä päätöksiä lukiessa, aloin kyllä muutamien kohdalla epäilemään ilmoitettua syytä miksi työtä tai koulutusta ei ole otettu vastaan tai on irtisanouduttu/saanut kenkää töistä. Mutta oli myös selvästi tapauksia, jossa työmatka ei ollut kohtuullinen. Tai muut syyt, kuten lasten hoito, ovat niin painavia, ettei todellakaan ole kohtuullista ja järkevää ottaa vastaa. Näissä muutamissa tapauksissa vakuutusoikeus kyllä oli tehnyt pahemman luokan mokan päätöstä tehdessään.
Joten tästä täytyy vetää johtopäätös, että työttömällä täytyy olla varaa hankkia ja pitää autoa. Ja kaikenkukkuraksi hankkia kallista bensaa tai dieseliä. Mutta auto ja menovesihän mahdollistaa mahdottomia ja järjettömiä työmatkoja. Samaan syssyyn voi tehdä julman johtopäätöksen, että aivan sama voiko lapsia viedä hoitoon vai jättääkö lapset oman onnensa nojaan kotiin. Vakuutusoikeuden tai työvoimaviranomaisten ei tarvitse välittää lapsista, vaan siitä, että yksi työtön saadaan pois työttömien listoilta tai työttömälle mahdollisesti 90 päivän karenssi.
Uutisen ja vakuutusoikeuden päätösten perusteella vaikuttaa siltä, että joitakin työttömiä halutaan kohtuuttomasti rankaista.

Maailma onnellisin!

Ihan pakko on päästä kehaisemaaan, että olen just nyt maailman onnellisin ihminen. Onnellisuuteni ei johdu, että olisin saanut työpaikan tai olisin menossa naimisiin tai jokun muun juhlapäivän vuoksi.
En ole nyt pariin päivään saanut itseäni muuten liikenteeseen, siis ulos, kuin käymään lähikaupassa. Joten otin sen verran itsestäni niskasta kiinni ja lähdin kävellen parin kilomertin päässä olevaan kauppakeskukseen. Ulkona on erittäin pilvinen ja synkkä keli, ja koska vain voi alkaa satamaan melkein mitä tahansa. Ei minulla ollut mitään asiaa kauppakeskukseen, mutta halusin mennä kirjakauppaan katsomaan Tommy Tabermannia. Kameraa en valitettavasti tajunnut ottaa mukaan. Tabermannin cd:n "Kaikki mulle heti nyt" otin mukaani. Ihan vain varmuuden vuoksi, jos vaikka saisin Tabermannin signeerauksen levyn kanteen. Noh, tietystihän minä sain nimikirjoituksen levyn kanteen. Tabermannin runoja on tullut luettua, osasta tykkään, osasta en osaa olla mitään mieltä. Mutta "Kaikki mulle heti nyt" -levy on loistava. Vaikka Tabermann ei minua runoilijana hirveästi säväytä, mutta sen persoonassa on jotain tosi muikeeta. Aina kun näen hänet jossain livenä, niin minä tulen hyvälle tuulelle. Tabermannia persoonana ihailen suunnattomasti.
Näkemisen vuoksi leijailen lähes euforisessa mielentilassa. Toivottavasti tämä tunne ei ihan heti katoa.

maanantai 3. marraskuuta 2008

Uusi rakennus ja heti vikoja!






















Alkaa se pikku hiljaa rapistumaan, että suomalainen työ on laadukasta. Tai oikeastaan työ taitaa olla laadukasta, mutta on aivan eriasia, että minkälaisista osista tai tuotteista työ on tehty.
Nyt tulee esimerkki. Käytin äitiäni torstaina 30.10.2008 avatussa hienossa uudessa kauppakeskuksessa. Mentiin käymään siellä lähinnä sen vuoksi, että näin arkiaamuna siellä ei ole kovinkaan paljon ihmisiä. Ei meillä sinne oikeastaan mitään muuta asiaa ollut kuin käydä ostamassa Kursulaisen leipomon erittäin hyvää ruisleipää ja viedä A-marketin tyhjät pullot pois. Vaikutusta oli myös sillä, että siellä sai kolmeksi tunniksi auton parkkihalliin ilmaiseksi. Nyt meillä oli äitin kanssa aikaa ja tilaa kierrellä ja kaarrella ympäri kauppakeskusta. Väkeä ei todellakaan ollut kuin kourallinen.
No, kun aikamme oltiin kierrelty, niin tuli tarve vessassa käynnille. Menin sitten ensimmäiseen vapaaseen koppiin, niin sain huomata iloisen yllätyksen. Lämmityspatteri oli alkanut vuotamaan. Lattialla oli jo sen verran suuri lätäkkö, että ei se ihan parissa tunnissa ole kerinnyt muodostua. On se jo tainnut vuotaa eilisillasta alkaen. Se kyllä näytti, etti vuotokohta oli siinä vesiputken ja patterin välisessä liitoskohdassa. Liitoskohta oli asennuttu huonosti tai tiiviste oli jo valmiiksi huono. Ajttelin on sen verran ystävällinen, että ilmoitan vuodosta, mutta lähimpien liikkeiden henkilökunta oli jo maksavista asiakkaista ylityöllistettyjä, joten ajattelin kääntyä infopisteen puoleen. Mutta HIENOA! Uudessa hienossa kauppakeskuksessa ei ollut infopistettä. Joten sitten kävin ilmoittamassa vartioille, että ilmoittavat sitten eteenpäin ongelmasta. He kyllä heti alkoivat heti soittamaan asiasta eteenpäin. Teki kyllä mieli olla niin ilkeä ja inhottava ja jättää asia kertomatta, mutta sen jälkeen se olisi saanut vuotaa ties kuinka kauan ja aiheuttaa vielä ikävän kokoisen ongelman.
Sitä myös jäin ihmettelemään, että eikö siivoushenkilökunta sen vertaa vessankoppeihin katso, että huomaisivat tallaisen ongelman. Tai onhan he voineet kopit tarkistaa eilen, mutta ongelma on vasta sen jälkeen ilmaantunut. Ja jos siivoushenkilökunta on eilen illalla poikennut vessoihin, niin he eivät ole tänä aamuna siellä menneet käymään.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Logikkaako?

Alkoi taasvaihteeksi sunnutai loistavasti juorujen kuuntelemisella.

Sen verran tauktaksi, että aviopari erosi kolmisen vuotta sitten. Mies on on erittäin narsistinen, jopa sosiopaattinen. Hän käytti henkistä väkivaltaa vaimoaan ja lastaan kohtaan, kunnes he joutuivat aikoinaan lähtemään turvakotiin ja sitä kautta laittamaan avioeron vireille. Vaimo on yksinhuoltaja, mutta lapsi menee joka toinen viikonloppu isälleen.

Tänä viikonloppuna lapsen olisi pitänyt mennä isälleen, mutta lapsi ei ollut mennyt, kun se oli saanut perjantaina purentavikaan kumirenksuilla toimivat oikaisuraudat, eikä ollut muutamassa minuutissa oppinut laittamaan renksuja paikalleen. Lapsi oli halunnut jäädä äidin luokse, jotta äiti voi tarvittaessa auttaa. Lapsi oli todennut, ettei isä kuitenkaan auta, kun hän ei kerkeä ja osaa auttamaan edes läksyjen teossa. Lasta hammaslääkärissä oli käyttänyt hänen äitinsä. Heti kun mies oli kuullut, ettei lapsi tulekaan hänen luokse, niin hän uhkasi lapsen äitiä poliisilla, jos lapsi ei ilmesty hänen luokse tiettyyn aikaan mennessä. Tämän jälkeen mies oli todennut, että purentavika johtuu siitä, että lapsi ei harjaa hampaitaan äitinsä luona. Lapsi kyllä pesee hampaat, vähintään kerran, mutta useimmiten kuitenkin kaksi kertaa päivässä. HEI HALOO!!!!!!??!!!! Purentavikaa ei kyllä aiheuta hampaiden harjaamattomuus. Pikemmin se johtuu siitä, että ylä- ja alaleuka on hieman eriparia Ylä- ja alahampaat eivät purennassa ole ihan oikeassa asennossa, siis ylähampaiden pitäisi olla lievästi ulompana kuin alahampaiden. Purentavika on lievä, joten raudoilla ja renksuilla sen korjaaminen pitäisi onnistua, vaikka hoito kestääkin parisen vuotta. Olisi tarvetta opettaa biologiaa ja syy-seuraus-logiikkaa.

Mutta tähän samaan hengenvetoon on pakko kertoa tästä samaisesta miehestä. Hän on atk-alan osaaja. Hänellä on useampia koneita kotona ja tietysti huippuluokan nettiyhteys. Mies on nelisen vuotta sitten ostanut lapselleen vakiotietokoneen, jossa on Windowsin XP-ohjelmisto. Itselleen hän on hankkinut huippu koneen kaikkine herkkuineen ja aina tarvittaessa päivittänyt konetta, niin laitteita kuin ohjelmiakin. Jonain viikonloppuna muksu oli pyytänyt päästä, sille "omalle koneelle" ja nettin pelaamaan. Koneella ei kuulemma voinut pelata, eikä päästä nettiin, koska sitä ei ole päivitetty. No, lapselle se selitys oli mennyt, mutta minä en sitä laisinkaan sulata. Vaikka kone on melko vanha, niin kyllä sillä pääsee nettiin. Jos mies ei ole XP:n ohjelmistoa päivittänyt, mikä on erittäin epätodennäköistä, niin siihen ei mene montaa tuntia, että ohjelmiston ja tietoturvan päivittää. Ja kun tietää, etä lapsi käy netissä HabboHotellissa, Pelikoneessa ja Topkanissa pelaamassa. Noh, ehkä saattaa olla joidenkin pelien kans pieniä "pyörimisongelmia", muttei ne kovin suuria ole. Vanhemmallakin koneella onnistuu tuollanen lapsen vaatimaton perusnettisurffailu. Itse en ole kovin hyvä näitten laitteiden kanssa, mutta en todellakaan ole mikään poropeukalo. Voisin kuintenkin sanoa, että osaan jopa enemmän, mitä useimmat peruskäyttäjät (=osaavat käyttää, mutta ei sen enempää). Osaan hieman viritelläkin, niin konetta kuin ohjelmiakin, saamatta konetta tai käyttöohjelmaa tilttiin. Itselläni oli vielä muutama kuukausi sitten vielä käytössä 13 vuotta vanha kannettava, jossa oli vielä Windows 98. Sillä vielä ihan sujuvasti kävi netissä lukemassa sähköpostit, lehdet ja aika monella pelisivustolla pelaamassa. Siitä koneesta oli pakko luopua, kun tuli tarvetta saada liitettää puhelin ja muutama muu vekotin ja ohjelma koneeseen. Vanhassa koneessa ei olisi enää riittänyt potkua, vaikka olisin hieman sisuskalujakin vaihtanut parempiin. Noh, siihen tuli kuitenkin laitettua vähän lisää muistipalikoita ja vaihettua käyttöjärjestelmä XP:hen, niin sain sijoituksiin nähden hyvän rahan kuin laitoin koneen myyntiin. Kyllähän sillä pärjää peruskotikäytöllä, muita vaatimuksia ei juurikaan kestä olla.
Epäilempähän vaan, että tässä tapauksessa miehellä taisi iskeä laiskuus ja halu nauttia tilanteesta, kun lapsi uskoo hänen valehtelunsa.

Tästä miehestä on vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta en kaikkia herkullisia juoruja heti kättelyssä viitsi paljastaa, jotta myöhemmässäkin vaiheessa olisi kerrottavaa.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Karkki tai kepponen

Nyt kun alkaa olemaan pyhäinpäivä jo lopuillaan, niin on pakko saada kertoa koko maailmalle yksi hieman kummallinen juttu.

Jostain kumman syystä eilen kaupassa käydessä tuli mieleen, että tänään tulee kuitenkin naapurin kakarat käymään oven takana kysymässä karkkia tai kepposta. Tiedän entuudestaan hyvin nämä lapset, että he ovat erittäin karkin ja rahan persoja. Se on ollut jo useamman vuoden ajan perinteenä, he tulevat soittamaan ovikelloa pääsiäisenä ja halloweenina.
Kaupassa olessani vähän aikaa mietin, että mitä varasin näitä lapsia varten. Karkkihyllyissä olevia hintoja katellessani, tein toteamuksen, että mandariineja sain huomattavasti halvemmalla kilohinnalla kuin lähes kaikkia karkkeja. Siten tein nopean päätöksen, että ostan niitä mandariineja ja jos lapset tulevat oven taakse, niin he saavat kokea ainakin yllätyksen, kun eivät tule saamaan karkkia tai rahaa. Tiedän sen myös näistä lapsista, että he eivät ole sitrushedelmille allergisia ja he myös syövät melkein kaikki sitrushedelmät.

No, tulihan se hetki jolloin ovikello soi. Kuului se kysymys, että karkki vai kepponen? Kun laitoin lasten koriin muutaman mandariin. Lasten ilmeet oli kyllä näkemisen arvoinen. Olivat hieman yllättyneitä saamastaa "karkista". En ainakaan huomannut, että heidän kasvoilleen olisi ilmaantunut pettymyksen värähdystäkään. Toivottavasti ei sitten kepposta tule jälkikäteen näiden lasten toimesta. Tästä tempauksesta ainakin tulen jossain vaiheessa ensiviikolla kuulemaan. Viimeistään tiistaina, kun on yleinen saunavuoro taloyhtiössämme ja lasten äiti yleensä tulee heti saunavuoron alettua saunaan. Tätä juorua en voi olla kuulematta saunassa, ainoastaan voin siirtää sen kuulemista, jos itse jätän tiistaisen saunavuoron väliin. Kyllä meidän yleisen saunavuoron aika on aina niin paljon kävijöitä, että jokaiselle tulijalle se kerrotaan.


Mutta yksi asia minua kuitenkin risoo näissä parissa perinteisessä juhlassa. Se, että monella on hieman sekaisin mille päivälle sitä kierretään ovelta ovelle.
Pääsiäisenä voi olla paikallisia eroja, mutta pääsiäislauantai, eli lankalauantai on se virpomispäivä. Etelä-Karjalassa, Länsi-Savossa ja sielläpäin on ollut tapana pääsiäisyönä tai -aamua soittaa paimenten soittimia ja kiertää talosta taloon herättämässä ihmisiä. Tarkoituksena kastella vedellä herätettävät ihmiset. Pohjanmaalla on puolestaan pitkänäperjantaina piiskattu lapsia Jeesuksen kärsimyksen vuoksi. Pääsiäiskokotkin ovat kuuluneet perinteeseen, mutta näillä perinteitä ja päiviä ei pitäisi sekoittaa virpomiseen. Ainakin meillä täällä päin näyttää olevan lapsilla tapana kierää palmusunnuntaina tai pääsiäissunnuntaina. Parhaimmat (ja röyhkeimmät käy virpomassa kumpanakin sunnuntaina). Se oikea virpomispäivä on lankalauantai eli pääsiäislauantai. Muistakaa se tämän jälkeen!

Ja tämä Englannista ja muista anglosaksista maista, Yhdsvaltojen kautta, tullut Halloween hapatus. Sitä käydään sitä kepposta tarjoamassa lokakuun viimeisenä päivänä eikä pyhäinpäivänä. Samana päivänä ne voivat olla, kun pyhäinpäivä ei ole aina samana päivämääränä, vaan se voi olla aikaisintaan 31.10., mutta viimeistään 6.11.
Joten pyhäpäivien ja perinteiden osalta pitää näköjään lisätä yleissivistystä. Vai painettaisiinko nämä kaikki tiedot kalentereihin, jotta se yleissivistävä tieto olisi aina kaikkien nähtävillä?
Pitäisiköhän tähän perinteiden sekamelskaan vielä sekoittaa juttua kekri-juhlasta? Se taitaa olla toisen kirjoituksen aihe.

Mutta erilaisista vanhoista perinteistä saa minua sivistää lisääkin. Samoin vanhoista sanonnoista. Jos ei tuonne kommenttikenttään, niin voi lähettää sähköpostia ihan suoraankin: sosiaalisesti.rajoittunut (a)gmail.com.

perjantai 31. lokakuuta 2008

Melkein julkkis!

Onkohan se oi-kein ylpenden aihe, että minusta on tullut melkein julkkis. Pääsin jopa lehteen. Tai oikeastaan vain käteni pääsi lehteen. Eilen oli paikallisesti suuren kauppakeskuksen avajaiset. Avajaisia oli juontamassa Marco Bjurström. Olihan siellä Euja Ahvo ja Pentti Hietanen esiintymässä. Ja sitten lapsia oli viihdyttämässä pellepariskunta ja he ratsastuttivat lapsia sellaisilla pyörillä olevilla sisäsiisteillä poneilla. Tämä miespuolinen pelle ehottikin mulle, että olisin päässyt ratsastamaan ponilla, mutten uskaltanut. Vaikka ne olivat melko vankkarakenteisia poneja, niin siitä huolimatta en luottanut, että ponit olisivat pysyneet kasassa minun painon alla.
Siis palataampa asiaan, käteni joutui lehteen, kun paikallisen sanomalehden kuvaaja otti valokuvia parista mummosta ja Marcosta. Toimituksessa ne eivät näköjään olleet viitseneet laisinkaan retusoida kuvaa ja poistaa kuvan reunassa olevaa kättäni. Pitäiskö tästä ylpistyä ja mennä baarijonon ohi ja kysyä: "Ettetteks te tunne mua?"

torstai 30. lokakuuta 2008

Selitys

On ihan tähän alkuun pakko selittää. Se, että blogi kertoo sosiaalisesti rajoittuneen mietteistä, niin se ei todellakaan tarkoita, että olisin sosiaalisesti rajotteinen. Tarkoitan vain sitä, ettei minulla ole työyhteisön tuomaa sosiaalista verkostoa. Sosiaalista verkostoa kyllä löytyy, on ystäviä, kavereita, hyvänpäivän tuttuja ja sukulaisia. Mutta heidän seurastaan en voi nauttia joka päivä, heilläkin on omat menonsa ja tulonsa, kuten työt ja harrastukset.

Eli....... Vrt.
Eihän tummaihoisista saa sanoa sillä ännällä alkavalla sanalla, vaan se on hienosti kiertäen kerrottava henkilön etninen tausta.
Tai eihän farmaristakaan taida nykypäivänä saada käyttää nimityksiä landepaukku, jyväjemmari. Heistä pitää käyttää sanontaa kuntamuotorajoitteinen tai jotain vastaavaa.
Joten tällä logiigalla työtön ei ole työtön, vaan sosiaalisesti rajoittunut!

Aloittaminen

Okei,
olen kuukauden verran ollut työttömänä. Lopetin koulun, kun pelkällä opintotuella en kyennyt maksamaan asumista, vaatimatonta puhelinlaskua (max. 20-30 euroa/kk.), koulumatkoja, sähköä sekä syömistä. Opintotuella tarkoitan opintorahaa, asumislisää sekä opintolainaa.
Tämän jälkeen minun olisi pitänyt voida tehdä osa-aikaisesti töitä. Juu, voisinhan säästää puhelinkustannuksista, mutta kaksikymppiä kuukaudessa ei todellakaan olisi pelastanut minun taloutta yhtä kuukautta kohti. Juu, ja olisinhan voinut säästää matkakustannuksissa, kun olisin päivittäin kulkenut 27 kilometrin koulumatkan kaksi kertaa päivässä pyörällä. Kesäkelillä se niikin saattaisi, mutta 40 asteen pakkasessa tai stksyn loskakeleissä se on kohtuutonta. Tällä takametsien rajamailla ei todellakaan ole niin hienoa systeemiä, kuten suuremmissa kaupungeissa tai kuten pääkaupunkiseudulla, tämä YTV. Ja tuo riivattu 27 kilometriä sem verran lyhyt matka, ettei siitä opiskelija-alunnusta vielä myönnetä.
Juu, ei onnistunut opiskelu. Kyllähän mulle yhtä siivoojan tuuraushommaa tarjottiinkin, mutta ei olisi ollut välttämättä joka kuukausi työtunteja. Juu, jos ne tarvivat muutamaksi tunniksi kuukaudessa tuuraajaa, niin se ei ihan oikeasti mulle riitä. Pitäisi olla kymmenkunta tuntia viikossa, jotta se olisi ollut kannattavaa. Juu, ei se mitään, jos soitetaan, niin voin kyllä mennä tuuraamaankin, vaikkei se välttämättä taloudellisesti kannattaisikaan. Mutta töitä on pyrittävä tekemään tekemisen ilon vuoksi.
Mulle suositeltiin kysymään sosiaalitoimistosta toimeentulotukea. Juu, en tule saamaan, paitsi lääkärikäynteihin ja lääkkeisiin.

Kun muutaman kuukauden tuli harkittua ja kokeiltua senttien venyttämistä, niin jouduin tekemään tylyn päätöksen. Koulu ei tule nauttimaan minun opinnoitten edistymisestä eikä valtion myöntämästä taloudellisesta tuesta, jonka koulut saavat opiskelevista opiskelijoista.

Joten tässä pääpiirteittäin syyt miksi rikastutan nettiä ja teitä harvoja lukijoita kirjoituksillani.